Ajelin tuossa viikko aikaa tuonne minun lenkkipolulle vaaranpäälle ja bongasin tämmösen vanhan vesikelkan. Ihan kuin olis jostaki puonnut, tai huolimattomasti jätetty. Näitä ei enään varmaan kovin paljon ole käytössä.
-ja lato tietysti piti kuvata oli niin tien vieressä-
Kauniita. Menneen ajan merkkejä...
VastaaPoistaNostalgiaa kuva parissa.
VastaaPoistaKauniit kuvat!
VastaaPoistaNiin on ladollakin lumi peitto päällä.
Kauniita kuvia molemmat :)
VastaaPoistaVoi, kun saisi tuollaisen vesikelkan
Hieno vesikelkka. Joskus lapsena tuli istuttua tuollaisessa ja naapurin sitkeä terrieri kiskoi sitä minkä jaksoi ympäri pihaa :)
VastaaPoistaNo eipä ole näkynyt sitten lapsuuden, olisiko kuusenhakureissulla joltakin unohtunut tai ehkä laskiaisena:)
VastaaPoistaOnpa aurinkoiset kuvat. Kaikkea sitä tielle jätetään, onkohan lapsilla unohtunut :)
VastaaPoistaTuommoisen vesikelkan muistan lapsuudesta. Mummu sitä talvisin työnteli ja käytti samalla kai "rollaattorina". Ihanat kuvat!
VastaaPoistaVery beautiful pictures!!I love the wooden house in the snow!Have a lovely evening!
VastaaPoistaDimi..
Hienon vesikelkan olet löytänytkin!
VastaaPoistaSellaisia ei enää pahemmin missään näy!
Ihanat talvimaisemat siellä sulla!
Me gusta venir a este lugar, es fresco y con hermosos paisajes.
VastaaPoistaSaludos.
Lato on kuin talven pesä.
VastaaPoistaKaunita kuvia, kram MaiRau.
Poista